ACTPRO blogi

ACTPRO blogi – Stressi pudottaa pohjan itseohjautuvuudelta

Stressi pudottaa pohjan itseohjautuvuudelta

Samalla kun organisaatioita ja tiimejä koulutetaan yhä enemmän itseohjautuvuuteen, olisi koulutuksissa hyvä tarkastella myös yksilön ja tiimin hyvinvoinnin itseohjautuvuutta. Millä tiedoilla ja taidoilla tiimi ohjaa sekä arvioi omaa toimintakykyään? Miten tiimi huomaa, että heidän työskentelyään ei oikeasti ohjaa tavoitteen sijaan esim. turhautuminen, kiukku tai väsymys. Miten tiimi valitsee toimintakykyä tukevat työskentelytavat? Mikä vastuu on esimiehellä, yksilöllä ja tiimillä?

Osa organisaatioista on jo pitkällä itseohjautuvuudessa. Mitä laajempaa ja moninaisempaa henkilöstöryhmää tämä kehitys tulevaisuudessa koskee sitä enemmän tarvitsemme osaamista, työkaluja ja metodeja sujuvan työn tueksi. Asioita, joilla itseohjautuvuudessa aktiivisesti sekä osana työprosessia arvioidaan ja tuetaan myös hyvinvointia sekä toimintakykyä. Muussa tapauksessa pudotamme jo alkumetreillä pohjan itseohjautuvuuden toimintaperiaatteilta.

”Itseohjautuvuus, uusiutuminen ja yhteistyötaidot löytävät suurimman uhkatekijänsä stressistä”

Pitkään jatkunut kuormitustilanne laittaa minkä tahansa johtamistavan koetukselle. Stressi iskee kyntensä juuri niihin taitoihin, joita tarvitsemme tämän päivän työelämässä.

Tiedonkäsittelyn näkökulmasta vahva kuormitus mm. heikentää päättelykykyä sekä kykyä keskittyä. Muistaminen on työlästä, ajatukset poukkoilevat ja olennainen ei tahdo erottua epäolennaisesta – on vaikeata tehdä päätöksiä. Luovuus ja kriittinen ajattelu on tahmeaa.

Tunteita ja mielialoja on hankalaa hallita ja sen vaikutus näkyy mm. yhteistyön laadussa ja määrässä. Kuormituksen ollessa kova moni keskittyy ennemmin oman tonttinsa hoitamiseen kuin yhteistyöhön. Motivaation ylläpitämisen näkökulmasta negatiivinen stressi nakertaa pystyvyyden tunnetta ja merkityksellisyyden kokemista.

Kaiken kaikkiaan pitkäkestoinen stressi terveysongelmien lisäksi uhkaa kykyä itsenäisyyteen, kompetenssien täysipainoista hyödyntämistä ja yhteyttä toisiin ihmisiin. Ja tämä aikana, jolloin keskeistä osaamista niin yksilöinä kuin yhdessä tiimeinä on tehdä itsenäisesti päätöksiä ja asettaa tavoitteita, toimia ketterästi sekä arvioida omaa toimintaa.

”Tiedonkäsittely, motivaatio ja suorituksen johtaminen – avainsanat kuormitustilanteiden johtamisessa”

Ihannetilassa toimiva itseohjautuvuus vähentää kuormitusta. Joissakin tilanteissa ja ainakin alkuun, se saattaa lisätä sitä.  Joka tapauksessa niissä hetkissä, joissa syystä tai toisesta joudutaan työskentelemään pitkäkestoisessa stressitilanteessa, on johtamisessa hyvä kiinnittää huomiota erityisesti tiedonkäsittelyn tukemiseen, motivaation ylläpitämiseen ja suorituksen johtamiseen.

Johtipa tiimiä se itse tai esimies on keskeistä hallita menetelmät, joiden avulla asiat ja tilanne jäsennetään. Selkokieli on yksi avainsana tiedonkäsittelyn tukemisessa. Motivaation kohdalla ytimeen nousevat mm. pystyvyyden tunteen ja tunteiden johtamisen taidot. Suorituksen johtamisessa oleellista on mm. pitää fokus tekemisessä. Johtamisen pitää ohjata toimintaan eikä esimerkiksi junnaavaan ja varmistelevaan sparrailuun. Merkityksellisyyttä tuetaan katsomalla välillä kauaksi eteenpäin ja onnistumisen tunnetta puolestaan vaikkapa päiväkohtaisilla tavoitteilla.

Toimintakykyä tukevia arjen rutiineihin liittyviä toimintamalleja ja työkaluja kyllä löytyy, kun niihin vain maltetaan kiinnittää huomiota.

ACTPRO blogi

ACTPRO blogi – Nopeus ei ole työelämän itseisarvo

Nopeus ei ole työelämän itseisarvo

Kehittyminen ja uusiutuminen edellyttää pohdiskelua. Pohdiskelu tarkoittaa asioiden tarkastelua eri näkökulmista. Se on myös asiaan liittyvää perehtymistä ja harkintaa. Pohdiskelu on ajattelemista ja se on taito, jota ei toivoisi kadotettavan.

Pohdiskelu ei ole nopeaa. Se vaatii aikaa ja rauhoittumista. Molemmat asioita, jotka eivät tänä päivänä ole työelämässä itsestään selvyyksiä – aika ja rauhoittuminen.

”Se mitä työelämässä arvostamme nopeutena, on enemmänkin opittua hätäisyyttä.”

Yksi stressinhallinnan keskeisistä asioista on se, että nopeudesta on tullut (työ)elämässä itseisarvo. Itseisarvo on asia, joka on arvo itsessään ja sitä kannattaa tavoitella sen itsensä vuoksi. Tätä en toivoisi nopeuden olevan.

Se mitä työelämässä arvostamme nopeutena, on usein enemmänkin opittua hätäisyyttä, kiirettä. Nopea reaktio on tärkeämpää kuin se, että asia olisi pohdittu ja hyvin perusteltu. Hätäisyys johtaa siihen, että asioita hoidetaan usein vanhan kaavan mukaan tutuilla argumenteilla ja uusiin näkökulmiin tai tietoon ei riittävästi kiinnitetä huomiota. Hätäisyys syö uusiutumista.

Olemme oppineet hätäisiksi, koska hoidettavia asioita on niin paljon. Hallinnan tunteen ylläpitämiseksi tehtäviä pitää suorittaa nopeasti pois. Asiat pitää saada eteenpäin omalta pöydältä, jotta ne eivät kasaudu itselle tai toisille. Kuinka usein sanommekaan toisillemme, että ”Hei käydään tää nyt nopeasti läpi” tai ”Tehdään tää nyt nopeasti pois alta”. Jos kaikki asiat esimerkiksi palaverin agendalla ovat ”nopeasti läpikäytäviä”, niin mikä on sitten se tärkeä asia, jolle tällä nopeudella jätetään aikaa? Löytyykö vielä asioita, joiden kohdalla sanomme, että pohditaan tätä hetki rauhassa? Se, että jonkin asian toteuttaminen kestää pitkään ei useinkaan johdu siitä, että sitä tehtäisiin rauhassa. Se johtuu siitä, että asia ei kaiken muun kiireen keskellä vain etene.

Hätäisyyden kulttuuria ruokkii myös se, että nopeutta pidetään usein hyveenä. Sitä arvostetaan ja se rinnastetaan helposti älykkyyteen. Odotamme nopeutta ajatella, puhua ja toimia. Synnynnäiseltä temperamentiltamme emme kaikki kuitenkaan ole nopeita vaan oma tempo voi olla enemmänkin verkkainen. Tämä ei kuitenkaan kerro yhtään mitään henkilön älykkyydestä tai aloitekyvystä. Rauhallinen toiminta voi usein olla myös tehokkaampaa kuin hätäinen nopeus.

”Jotta hätäisyyden kulttuuri ei tukahduta uusiutumista, tarvitsemme vahvoja itseohjautuvuuden taitoja”.

Nopeudesta on turha siirtyä asian toiseen ääripäähän eli hitauteen. Sanomattakin on selvää, että asioiden pitää sujua ja päätöksiä ei voida leipoa. Jotkut asiat vain vaativat nopeaa reagointia. Jotta hätäisyyden kulttuuri ei tukahduta uusiutumista, tarvitsemme yhteisen toiminnan kehittämisen lisäksi vahvoja itseohjautuvuuden taitoja. Taitoja määritellä prioriteetteja ja oman ajan käyttöä. Taitoa tunnistaa ne asiat, jotka vaativat pohtimista ja erityisesti rohkeutta ottaa se pohdintaan vaadittava aika.

Ehkä myös tämän nopealiikkeisen elämän aikana meidän olisi hyvä yhdessä tunnistaa ne mielekkään ja tehokkaan työelämän taidot, jotka uhkaavat jäädä nopeuden jalkoihin. Miltä kuulostaisi idea siitä, että vaikka oman tiimisi kanssa miettisitte, mitä teette sen eteen, jotta ylläpidätte ja kehitätte taitoa ajatella? Tietäminen ja taito ajatella ovat eri asioita. Molemmat tukevat toisiaan ja niiden yhteispelillä uusiudumme.

ACTPRO blogi

ACTPRO blogi – Stressinhallinnasta tuli palautumista kun suvantovaiheet loppuivat…

Stressinhallinnasta tuli palautumista kun suvantovaiheet loppuivat työelämästä

Noin parikymmentä vuotta sitten pidin ensimmäiset luentoni stressinhallinnasta. Sisällöt olivat varsin perusasioita siitä, mitä stressi on ja mistä uupumuksen tunnistaa. Keskeinen viesti tuolloin oli, että ihminen kestää kovaakin stressiä, kunhan välillä tulee suvantovaiheita. Ja suvantovaiheita tuli. Enää ei tule.

Valmistelin uutta koulutusta liittyen stressiin sekä palautumiseen ja siinä yhteydessä mietin, että asiakkaat pyytävät tänä päivänä enemmän luentoja palautumisesta kuin stressinhallinnasta. Jäin pohtimaan, oliko tässä kyseessä vain modernimpi ja trendikkäämpi tapa puhua samasta asiasta vai kätkeytykö tuon asian taakse jotain muutakin – onko tapa hallita stressiä jotenkin muuttunut vuosien varrella.

”Työelämän suvantovaiheista on jokainen vastuussa itse.”

Ajatukseni kiteytyivät suvantovaiheiden ympärille. Tänä päivänä muutos seuraa muutosta ja uusi projekti alkaa ennen kuin toinen on päättynytkään. Olemme nopeita ja ketteriä. Suvantovaiheita ei juurikaan tule – niistä on tänä päivänä jokainen vastuussa itse.

Joka päivä joudumme tekemään valintoja, mihin palaveriin osallistun, mihin projektiin annan 70% ja mihin 100%, mitä asioita siirrän ja mitä jätän tekemättä. Näitä samoja aikaan ja energiaan liittyviä valintoja joudumme tekemään myös vapaa-ajallamme.

”Haastavaa tämän päivän stressinhallinnassa on päättää, mikä riittää”.

Tämän päivän stressinhallinnassa on aiempaa verrattuna vielä vahvemmin kyse siitä, kuinka tehdään mielekästä ja tuloksellista työtä melko lailla jatkuvassa vaativassa tilanteessa. Palautumisen ymmärtäminen ja siihen liittyvien taitojen hallinta on keskeistä.

Fysiologian näkökulmasta meillä on oltava taidot/keinot tunnistaa kehon ja mielen aktiivisuustaso. Lisäksi meidän täytyy osata tulkita näitä kehon sekä mielen viestejä ja reagoida niihin oikealla tavalla. Psykologian näkökulmasta meillä täytyy olla vahva itsetuntemus, jotta itsensä ja hyvinvointinsa johtaminen on mahdollista.

Vaativia taitoja. Lisäksi kun jokainen vastaa omista suvantovaiheista, on yksi suurimmista ratkaistavista haasteista päätös siitä, mikä on riittävää. Mikä riittää niin itselle kuin työnantajalle.

Omia rajoja ei voi kerran pystyttää ja uskoa, että ne pitävät loppuelämän. Maailma ympärillä muuttuu ja minä itse sekä rajani sen mukana. Näin ollen palautumisen perustana on kaikkien muiden taitojen ohella jatkuva vuoropuhelu itsensä kanssa.

Yksi yksinkertaisempia tapoja tukea ihmisten palautumista on tarjota pysähtymisen hetkiä ja metodeja näille vuoropuheluille – itsensä reflektoinnille. Vastuunottoa omista suvantovaiheista tukee myös yhteinen arvopohjaa ja yrityskulttuuria luova keskustelu.

Pyöriteltyäni näitä ajatuksia muodostui luennosta, verkkokurssista ja podcastista koostuvan uuden koulutuksen yhteiseksi nimittäjäksi työotsikko ”Minä riitän”.