Ihmisyys on piilossa tavallisuuden takana

Tavallinen on ihmeellistä.

Tavallinen on sana, joka ei ole trendikäs. Se ei kuulu maailmaan, jossa kuuluu olla liekeissä ja menestyvä. Tavallisella kuvaamme jotakin, joka on kovin yleistä, hyvin tuttua ja siinä ei ole mitään erityistä. Tavallisen voi ohittaa helposti niin katseella kuin ajatuksella.

”Kun ”oma itse” astuu esille, on tavallisuus viimeinen sana, joka ihmisestä tulee mieleen.”

Valmentavan psykologin työssä voisin sanoa, että työskentelen ihan tavallisten ihmisten kanssa. Ja kuitenkaan yksikään ihminen, jonka olen tavannut ei ole ollut tavallinen – keskiverto, joka ei mitenkään erotu toisista. Päinvastoin.
Oman työni erityispiirre on se, että minun tehtäväni on nähdä ja kuulla. Antaa toiselle aikaa ja tilaa asettua hetkeen juuri omana itsenä. Ja kun tuo ”oma itse” astuu esille, on tavallisuus viimeinen sana, joka ihmisestä tulee mieleen.
”Oma itse” saattaa joskus puhua hennolla äänellä, mutta siinä on vahvuutta. Se uskaltaa sanoa oikeat sanat ja kuvata niin itsensä kuin asiat niiden kaikessa kauneudessa ja rumuudessa. Se ei väistä tunteita. Se ei syyttele ja takerru – se etsii mahdollisuuksia. Se osaa löytää mielikuvia ja kehollisia tuntemuksia, jotka menevät kauaksi sanojen taakse ja luovat ilmaisun tapoja, jotka ovat jotain täysin muuta kuin tavallisia. ”Oma tavallinen itse” on ihmeellinen.

Me luokittelemme itsemme ja toisemme usein liian helposti tavallisiksi. Sellaisiksi ihan kivoiksi. Sellaisiksi, joilla ei ole mitään erityistä annettavaa tai sanottavaa. Kun haluamme kehittyä, etsimme herkästi viisautta ensimmäiseksi ulkopuolelta ja toteutamme jonkun toisen ajatuksia sekä ohjeita sivuuttaen oman sisäisen viisauden.

”Työelämän ihmisyyden keskiössä on jokaisen kyky löytää oma ääni ja arvostaa sitä.”

Kaiken teknologian kehittymisen keskellä me tarvitsemme yhä vahvempaa ihmisyyttä ohjaamaan (työ)elämää kestävään suuntaa. Tuon ihmisyyden keskiössä on jokaisen kyky löytää oma sisäinen ääni ja arvostaa sitä. Se on aina kuuntelemisen arvoinen niin itselle kuin muille.

Taidot, joita tarvitsemme oman äänen kuulemiselle, ovat yksikertaisuudessaan harjoittelun arvoisia. Jo pelkästään pysähtyminen ja hiljentyminen ovat taitoja, joita monen täytyy harjoitella. Itsensä hyväksyminen ja arvostaminen on monella lähtökohtaisesti pitkän työn takana, tai aiemmin tämä itsestään selvyydeltä tuntunut asia saattaa muuttua elämäntilanteiden myötä. Taito tavoittaa oma ääni muutenkin kuin sanallisena pohdintana ja löytää oivallukset tietoisen ajattelun ulkopuolelta vaatii usein harjoittelun lisäksi rohkeutta avata itseään jollekin uudelle.

Yhteisöinä meidän olisi hyvä yhä enemmän kehittää taitojamme tarjota toisillemme hyväksyvä ilmapiiri, joka tukee rohkeutta tuoda oma ääni esille. Ja samoin kuin yksilöiden myös yhteisöjen on hyvä löytää oma ääni. Ääni, joka tekee inhimillisyydessään tavallisesta viisaan, erityisen, ainulaatuisen. Meidän olisi hyvä osata katsoa arjen tavallisuuden taakse ja löytää sieltä ne uutta luovat ratkaisut, joiden punaisena lankana on ihmisen ääni.

Mitä tarkemmin katsoo sitä vähemmän löytää tavallisuutta. Tavallinen on siitä hauska sana, että sitä ei taida olla edes olemassa.

Tavallinen on ihmeellistä.

Tutustu myös MieliTeko Podcastiin, joka konkretisoi mielen hyvinvointia tarjoamalla näkökulmia ja harjoituksia oman itsensä kehittämiseen. Sisältöjen painopisteet ovat työikäisissä ihmisissä ja työelämässä.