ACTPRO blogi

ACTPRO blogi – Ajattelun johtaminen

Pitäisikö meidän suorituksen lisäksi johtaa myös ajattelua?

Suorituksen johtaminen on jokaisen esimiehen agendalla. Tulokset saavutetaan oikeanlaisilla tavoitteilla ja tavoitteet puolestaan laadultaan sekä määrältään riittävällä tekemisellä.

Suoritusta tarkastellaan usein sen lopputuleman eli tuloksen kautta. Aina emme muista kiinnittää huomiota siihen tapaan tehdä työtä, jolla tulos saavutettiin. Ja kuitenkin – pitkällä tähtäimellä mielekkään ja tuloksellisen työn näkökulmasta keskeistä on juuri se, toteutetaanko asiat kuormittavalla vai kestävällä tavalla.

Voisiko ajattelun johtaminen olla yksi tämän päivän työn kuormitusta säätelevä taito?

Arjessa ja erityisesti kiireessä teemme paljon asioita, jotka siinä hetkessä vaikuttavat varsin järkeviltä ja kiistattomilta. Tekemistä ohjaa tietynlaiset ajattelumallit, joista alla muutama esimerkki:

  • Nopeus – tee mieluummin itse, kun selität toiselle.
  • Ajanhallinta – älä suunnittele tai dokumentoi asioita – siihen menee aikaa.
  • Ristiriidat – lakaise maton alle, jotta tilanne ei juuri nyt räjähdä.
  • Käytösongelmat – kaikki ovat vain vähän kireitä ja ylilyöntejä nyt tapahtuu – ei niille mitään voi.
  • Viestintä – laita kaikille kaikki varmuudeksi. Jokainen osaa itse sieltä kaivaa olennaisen.
  • Kokousagenda – käy asiat läpi kokouksessa – ei kukaan nyt ehdi kuitenkaan valmistautua.
  • Kuppikunnat – hoida asiat sen mukaan, kenen kanssa ne sujuvat, ei vastuiden mukaan.
  • Kysyminen – älä häiritse, kun kaikilla muillakin on niin kiire.
  • Teknologia – ei nyt ole aikaa perehtyä vempaimiin. Vanhaan malliin menee sujuvammin.

Tarkemmin katsottuna – ja ajateltuna – nämä ajattelumallit vievät meitä kauaksi mielekkäästä ja tuloksellisesta työstä. Tällä ajattelulla kuormitamme itseämme ja muita.

Ajattelun johtaminen voisi olla tiimin yhteistä paradoksien etsimistä

Ihan yksinkertaisesti ajattelun johtaminen voisi tarkoittaa sitä, että ohjaamme yksilöitä ja tiimejä ennen kaikkea pysähtymään ja pohtimaan sitä, MITEN he ovat työtään tekemässä. Keskeinen kysymys kuuluu, että minkälainen ajattelumalli taustalla ohjaa tekemistä.

Ajattelumallit rakentuvat mm. meidän havainnoista, tiedoista, kokemuksista ja sisäisistä malleista. Niiden näkyväksi tekeminen voi auttaa myös kehittämään työkulttuuria. Joskus ajattelumallien juuret löytyvät aidoista epäkohdista, kun taas toisinaan taustalla on vuosienkin vanhoja uskomuksia, joita on myös syytä oikaista.

Vastuu työtä ohjaavasta ajattelusta ei ole yksin esimiehellä. Tänä itseohjautuvuuden aikakautena oman suorituksen ja ajattelun johtaminen on myös jokaisen omalla sekä tiimin yhteisellä agendalla. Mitä mieltä olisit ideasta, että joka viikko tehdään tiimin kanssa näkyväksi ja pohdittavaksi yksi harhaan johtava ajattelumalli? Yllä olevaa listaa voit käyttää esimerkkeinä. Parhaiten tämä työ toimii, jos tuosta tunnistetusta ajattelumallista rakennetaan uusi positiivinen versio työn tekemistä ohjaamaan. Vaikkapa näin:

  • Kysyminen – älä häiritse, kun kaikilla muillakin on niin kiire. > Esitä selkeä kysymys, jotta työn tekeminen ei hidastu tai vaikeudu sinulle ja niille, jotka odottavat työpanostasi.
ACTPRO blogi

ACTPRO blogi – Stressi pudottaa pohjan itseohjautuvuudelta

Stressi pudottaa pohjan itseohjautuvuudelta

Samalla kun organisaatioita ja tiimejä koulutetaan yhä enemmän itseohjautuvuuteen, olisi koulutuksissa hyvä tarkastella myös yksilön ja tiimin hyvinvoinnin itseohjautuvuutta. Millä tiedoilla ja taidoilla tiimi ohjaa sekä arvioi omaa toimintakykyään? Miten tiimi huomaa, että heidän työskentelyään ei oikeasti ohjaa tavoitteen sijaan esim. turhautuminen, kiukku tai väsymys. Miten tiimi valitsee toimintakykyä tukevat työskentelytavat? Mikä vastuu on esimiehellä, yksilöllä ja tiimillä?

Osa organisaatioista on jo pitkällä itseohjautuvuudessa. Mitä laajempaa ja moninaisempaa henkilöstöryhmää tämä kehitys tulevaisuudessa koskee sitä enemmän tarvitsemme osaamista, työkaluja ja metodeja sujuvan työn tueksi. Asioita, joilla itseohjautuvuudessa aktiivisesti sekä osana työprosessia arvioidaan ja tuetaan myös hyvinvointia sekä toimintakykyä. Muussa tapauksessa pudotamme jo alkumetreillä pohjan itseohjautuvuuden toimintaperiaatteilta.

”Itseohjautuvuus, uusiutuminen ja yhteistyötaidot löytävät suurimman uhkatekijänsä stressistä”

Pitkään jatkunut kuormitustilanne laittaa minkä tahansa johtamistavan koetukselle. Stressi iskee kyntensä juuri niihin taitoihin, joita tarvitsemme tämän päivän työelämässä.

Tiedonkäsittelyn näkökulmasta vahva kuormitus mm. heikentää päättelykykyä sekä kykyä keskittyä. Muistaminen on työlästä, ajatukset poukkoilevat ja olennainen ei tahdo erottua epäolennaisesta – on vaikeata tehdä päätöksiä. Luovuus ja kriittinen ajattelu on tahmeaa.

Tunteita ja mielialoja on hankalaa hallita ja sen vaikutus näkyy mm. yhteistyön laadussa ja määrässä. Kuormituksen ollessa kova moni keskittyy ennemmin oman tonttinsa hoitamiseen kuin yhteistyöhön. Motivaation ylläpitämisen näkökulmasta negatiivinen stressi nakertaa pystyvyyden tunnetta ja merkityksellisyyden kokemista.

Kaiken kaikkiaan pitkäkestoinen stressi terveysongelmien lisäksi uhkaa kykyä itsenäisyyteen, kompetenssien täysipainoista hyödyntämistä ja yhteyttä toisiin ihmisiin. Ja tämä aikana, jolloin keskeistä osaamista niin yksilöinä kuin yhdessä tiimeinä on tehdä itsenäisesti päätöksiä ja asettaa tavoitteita, toimia ketterästi sekä arvioida omaa toimintaa.

”Tiedonkäsittely, motivaatio ja suorituksen johtaminen – avainsanat kuormitustilanteiden johtamisessa”

Ihannetilassa toimiva itseohjautuvuus vähentää kuormitusta. Joissakin tilanteissa ja ainakin alkuun, se saattaa lisätä sitä.  Joka tapauksessa niissä hetkissä, joissa syystä tai toisesta joudutaan työskentelemään pitkäkestoisessa stressitilanteessa, on johtamisessa hyvä kiinnittää huomiota erityisesti tiedonkäsittelyn tukemiseen, motivaation ylläpitämiseen ja suorituksen johtamiseen.

Johtipa tiimiä se itse tai esimies on keskeistä hallita menetelmät, joiden avulla asiat ja tilanne jäsennetään. Selkokieli on yksi avainsana tiedonkäsittelyn tukemisessa. Motivaation kohdalla ytimeen nousevat mm. pystyvyyden tunteen ja tunteiden johtamisen taidot. Suorituksen johtamisessa oleellista on mm. pitää fokus tekemisessä. Johtamisen pitää ohjata toimintaan eikä esimerkiksi junnaavaan ja varmistelevaan sparrailuun. Merkityksellisyyttä tuetaan katsomalla välillä kauaksi eteenpäin ja onnistumisen tunnetta puolestaan vaikkapa päiväkohtaisilla tavoitteilla.

Toimintakykyä tukevia arjen rutiineihin liittyviä toimintamalleja ja työkaluja kyllä löytyy, kun niihin vain maltetaan kiinnittää huomiota.

ACTPRO blogi

ACTPRO blogi – Stressinhallinnasta tuli palautumista kun suvantovaiheet loppuivat…

Stressinhallinnasta tuli palautumista kun suvantovaiheet loppuivat työelämästä

Noin parikymmentä vuotta sitten pidin ensimmäiset luentoni stressinhallinnasta. Sisällöt olivat varsin perusasioita siitä, mitä stressi on ja mistä uupumuksen tunnistaa. Keskeinen viesti tuolloin oli, että ihminen kestää kovaakin stressiä, kunhan välillä tulee suvantovaiheita. Ja suvantovaiheita tuli. Enää ei tule.

Valmistelin uutta koulutusta liittyen stressiin sekä palautumiseen ja siinä yhteydessä mietin, että asiakkaat pyytävät tänä päivänä enemmän luentoja palautumisesta kuin stressinhallinnasta. Jäin pohtimaan, oliko tässä kyseessä vain modernimpi ja trendikkäämpi tapa puhua samasta asiasta vai kätkeytykö tuon asian taakse jotain muutakin – onko tapa hallita stressiä jotenkin muuttunut vuosien varrella.

”Työelämän suvantovaiheista on jokainen vastuussa itse.”

Ajatukseni kiteytyivät suvantovaiheiden ympärille. Tänä päivänä muutos seuraa muutosta ja uusi projekti alkaa ennen kuin toinen on päättynytkään. Olemme nopeita ja ketteriä. Suvantovaiheita ei juurikaan tule – niistä on tänä päivänä jokainen vastuussa itse.

Joka päivä joudumme tekemään valintoja, mihin palaveriin osallistun, mihin projektiin annan 70% ja mihin 100%, mitä asioita siirrän ja mitä jätän tekemättä. Näitä samoja aikaan ja energiaan liittyviä valintoja joudumme tekemään myös vapaa-ajallamme.

”Haastavaa tämän päivän stressinhallinnassa on päättää, mikä riittää”.

Tämän päivän stressinhallinnassa on aiempaa verrattuna vielä vahvemmin kyse siitä, kuinka tehdään mielekästä ja tuloksellista työtä melko lailla jatkuvassa vaativassa tilanteessa. Palautumisen ymmärtäminen ja siihen liittyvien taitojen hallinta on keskeistä.

Fysiologian näkökulmasta meillä on oltava taidot/keinot tunnistaa kehon ja mielen aktiivisuustaso. Lisäksi meidän täytyy osata tulkita näitä kehon sekä mielen viestejä ja reagoida niihin oikealla tavalla. Psykologian näkökulmasta meillä täytyy olla vahva itsetuntemus, jotta itsensä ja hyvinvointinsa johtaminen on mahdollista.

Vaativia taitoja. Lisäksi kun jokainen vastaa omista suvantovaiheista, on yksi suurimmista ratkaistavista haasteista päätös siitä, mikä on riittävää. Mikä riittää niin itselle kuin työnantajalle.

Omia rajoja ei voi kerran pystyttää ja uskoa, että ne pitävät loppuelämän. Maailma ympärillä muuttuu ja minä itse sekä rajani sen mukana. Näin ollen palautumisen perustana on kaikkien muiden taitojen ohella jatkuva vuoropuhelu itsensä kanssa.

Yksi yksinkertaisempia tapoja tukea ihmisten palautumista on tarjota pysähtymisen hetkiä ja metodeja näille vuoropuheluille – itsensä reflektoinnille. Vastuunottoa omista suvantovaiheista tukee myös yhteinen arvopohjaa ja yrityskulttuuria luova keskustelu.

Pyöriteltyäni näitä ajatuksia muodostui luennosta, verkkokurssista ja podcastista koostuvan uuden koulutuksen yhteiseksi nimittäjäksi työotsikko ”Minä riitän”.